Turnajaisen ensimmäinen reittiasema oli välittömästi lähtökyltin jälkeen. Tällä katsottiin, lähdettiinkö reitille suoraan omalta parkkipaikalta vai maltettiinko poiketa lähtökilven kautta. Moni konkari olisi saattanut haksahtaa tähän.. Turnaajat eivät kuitenkaan hätäilleet ja aseman löysi kaikki - tosin voittajaparille kävi tämän aseman kanssa joko näkemä- tai kommunikaatiovirhe, koska kortissa oli 72:n sijaan 42. Puuttuva RT eli 600 vp. yhtä kaikki. Muita reittivirheitä ei ensimmäisellä jaksolla tapahtunut. Aikatauluakin maltettiin seurata tarkkoina, koska kukaan ei erehtynyt JAT 1:lle ennakossa. Aikataulu oli tehty parien jaksolla olevien liikennevalojen sekä TTY:n kampuksella kapean kadun läpiajon vuoksi melko löysäksi, joten ykkösjaksolla nähtiin muutama nollatuloskin. Joukko Murphy-nimisiä teekkariveijareita järjesti tietenkin kyykkämatsin juuri turnajaisillalle keskelle ykkösjakson reittiä, mikä ymmärrettävästi sekoitti hieman joidenkin kisaajien pasmoja. Taisipa joku käydä juoksemassakin tuon kyykkäareenan ”alle” jääneen lenkin – juuri oikea asenne!

Toinen jakso ajettiin 1:20000-kartalla Ruskossa, Annalassa ja lopuksi Lukonmäen kierroksien kautta takaisin Hervantaan erikoiskartalla ajettavaan ammatti-instituutin pihaan, joka osoittautui tämänkertaisten turnajaisten haastavimmaksi osuudeksi. Pihalle johtavalta väylältä piti siirtyä oikealla puolella olevalle pienelle parkkialueelle heti kartalla näkyvän valopylvään jälkeen. Muita kiintopisteitä olivat sähkölinjat ja kuvionrajat. Ensimmäisessä välikössä ollut RT-asema 20 veti kuitenkin kuin magneetti, joten väärä asema oli monella kortissa. Tuo asema 20 otettiin vasta talojen kierron jälkeen, jolloin kisailijat näkivät tuon ekalla kerralla otettavan aseman 46. Kukaan ei kuitenkaan huomannut paikata virhettä. Voittajapari osoitti hyvää taktista silmää ottamalla ensimmäisellä kerralla molemmat asemat – ylimääräinen RT-merkintä kun ei rankaise! Jälkimmäisellä kerralla viiva tekee täyden silmukan, joten RT 20 tulee kahteen kertaan. Yhdeltä parilta jäi kierros ajamatta ”umpeen”, joten heiltä puuttui toinen merkinnöistä 20.

Rakennusten takana olleessa sahalaitaviivassa yksi viivan kärki käväisi rakennuksen sisällä; rakennuksen kulmassa olevan katoksen alla siis. Katoksessa oleva 32 puuttui kahdelta parilta. Toisella heistä tuo oli parin ainoa reittivirhe, joten nämä turnaajat olivat voittajan ohella ainoita, jotka selvisivät alun 46:sta ilman reittivirhettä. Huomautettakoon, että tällä kyseisellä parilla ei ollut yhtään ylimääräistä reittiasemamerkintää, joten oikea suunnistaminen hankalissakin paikoissa osoittaa todella hyvää karttasilmää. Kun kykyjen ohella tuntui parilla kiinnostustakin tähän lajiin olevan, tästä parista kuullaan AS-rintamalla varmasti vielä!

Toinen jakso jatkui ammatti-instituutin pihalta autenttista 70-luvun alun henkeä huokuvan Nokian toimitalon pihaan. Pihalla ajettiin kahden helpohkon reittiaseman kautta JAT 2:lle. JAT:lta lähtö ei ratamestarien oletuksesta poiketen tuottanut ongelmia; hyvin osattiin mennä RT 42:n ohi rakennuksen viereen ja sitä kautta hakemaan aiemmista asemista tuo ensimmäinen (34). Voittajapari taktikoi jälleen ja otti asemista molemmat.



Yksi pari ajoi JAT2:lle ihanneajassa, mutta tuo RT 46 jäi heiltä puuttumaan. Collegen ja Nokian pihojen väli ajettiin väylää, joka on tarkoitettu ensisijaisesti kevyelle liikenteelle, joten ratamestarit kiittävät auliisti ajamisessaan malttia käyttäneitä ÄsTee-turnaajia, vaikka myöhiä jonkin verran tulikin.

Kolmas jakso jatkui parin RT-aseman kautta katsastusasemalle. Reittiä osattiin noudattaa jaksolla virheettömästi, mutta pienten myöhien vuoksi nollasuoritusta ei JAT 3:lla saanut kukaan.

Viimeiselle jaksolle kohti Hermian aluetta siirryttäessä ei kukaan haksahtanut luulemaan, että koukkaisu tieltä olisi sama kuin aiemmin katsastusasemalle tullessa. Sen sijaan kiintopisteenä huomattiin rakennus, jonka pihalta löytyi RT 70. Hyvä!

Hermian alue aloitettiin pohjoispuolella olevalla parkkialueella. Yksi pari erehtyi vaihtopisteen kohdasta ja teki lenkin yhden välin verran pielessä, mistä seurasi kahteen kertaan otettavan reittiaseman virhe. Tuo yksi virhe rankaisi siis tarpeettomasti kahdella puuttuvalla RT-asemalla; reitin suunnitellut ratamestari myöntää kohtuuttomuuden, pahoittelee ja yrittää ottaa opikseen.

Tien ylityksen jälkeen kiemurreltiin ympäri Hermian kampusta. Silmukoita oli toisensa jälkeen, kovin monessa ei reittiasemaa silti ollut. Parkkihallin katolla kierretyllä lenkillä kyltti kuitenkin oli, ja tuo kyltti puuttui yhdeltä. Hermiankadun ylityksen jälkeen mentiin TTY:n parkkihallin läpi takaisin lähtö- ja maalialueelle Konetalon eteen. Juuri ennen maalia oli kuitenkin kierrettävä parkkialueella vielä yksi lenkki, jossa ollut reittiasema 11 puuttui kahdelta. Kumma juttu muuten; asemahan oli samalla uralla, jota pitkin alussa ajettiin, eikä siinä kohdassa silloin mitään asemaa ollut…


Reitti oli viimevuotista avausta jonkin verran vaativampi, minkä viime vuonna mukana olleet näyttivät huomanneenkin. Lenkkejä oli reittiviivassa käytetty hieman enemmän, tarkkoja asemia oli mukana ja olipa mukaan eksynyt muutama kikkailutyyppinen jäynäkin – ja kun kikkaillaan, silloinhan voi tunnetusti sattua leukaan [Kummeli]. Tuosta vaativuudesta huolimatta virhepisteet olivat kaikilla osallistujilla ihan kohtuullisia, ellei suorastaan pieniä, mikä viittaa aloittelijoiden kartanlukutaidoissa varsin hyvään perustasoon sekä osoittaa hyvää oivaltamiskykyä.

Kiitokset kaikille osallistujille ja tervetuloa viikon päästä uudelleen! Ja kuten kilpailun johtaja palkintojen jaossa totesi, kun kaikki ottaa ensi viikolla kaksi paria kavereita mukaan, on hyvät tsäänssit näyttää kavereille kaapin paikka! Ja jälkipelit on tietysti käytävä vaikkapa lähikuppilassa.. :)

Turnajaisterveisin,
Arto Mattila ja Mikko Rintamäki,
radan mestaajat.