46. Oskarin yöajo Neljättä kertaa ratamestarin (taika)viitan saaminen tämän perinteistäkin perinteisemmän autosuunnistuskilpailun organisaatiossa tuntui suurelta kunnialta. Kolmessa edellisessä laatimassani Oskarissa (1995, 1996 ja 1998) on joitain yhteisiä piirteitä tämänkin kilpailun kanssa: lähtöpaikka vuonna 1996 oli sama kuin nyt, maalipaikka vuonna 1998. Mitä tähän välille jää, se selvinnee kilpailupäivänä. Oskarin Yöajoa on perinteisesti pidetty ennen kaikkea nopeiden kuljettajien parituntisena kilpailuna. Vuonna 1995 kilpailu ajettiin kalenterin ulkopuolisena ja silloin jouduin työkiireiden vuoksi poistumaan kilpailupäivän aattona maasta. Jotkut ihmettelivät, oliko työkiire sittenkään se todellinen syy maasta poistumiseen... Itse kilpailu oli helppo, C-luokalle liiankin helppo. Moni pitikin sitä pelkästään ajeluna. Kritiikistä äkämystyneenä (minäkö muka?) 1996 syntyikin sitten "Lohjanjärven ympäriajo", lähes viisituntiseksi venynyt sunnuntai-illallinen. Monilta loppuivat kisassa kilpailukortit kesken ja viimeiselle jaksolle tulo jäi varmasti moneen mieleen kartan päätien kadottua maastossa pimeään pusikkoon ja kärrypolulle. Vuoden 1998 Oskari oli taasen kaikkea muuta kuin nopean kuljettajan kilpailu. Ihanneajaltaan kaksituntiselle MAB:n reitille lähteneistä yli tunnin myöhästyi joka ainoa B-luokkalainen ja useimmat M- ja A-luokkalaiset. Mieleenpainuvin hetki tuona synkkänä perjantai-iltana oli Riku Bitterin kartturoiman auton saapuminen maaliin, kun odoteltiin ensimmäistä B-luokkalaista saapuvaksi. M-luokan kärki oli siis ohittanut koko B-luokan, johon lähti parikymmentä paria. Ei voi siis sanoa, että ohittaminen tässä lajissa olisi aina vaikeaa. Nyt on uusi vuosituhat ja pitäisi olla uudet kujeet. Reitin synnyttämisessä on ilman kujeitakin ollut tuskaa enemmän kuin koskaan, vaikka ratamestarityötä avustamassa ovatkin olleet kaikki lohjalaiset M-luokan kartanlukijat ja jokunen kuljettajakin. Alkuperäisen idean hävittyä savuna ilmaan tuli kiire rakentaa suunnitelma B:n mukainen reitti, joka tuottaisi riittävästi askaretta sunnuntai-illaksi. Pikainen soittokierros paljasti osan perinteisistä paikoista joutuneen muutosten kouriin, mutta löytyipä lopulta riittävästi ennakkoluulottomia yhteistyökumppaneita, joiden alueille päästään päästelemään. Perinteisesti pakkasukko ja muut säidenhaltijat ovat aiheuttaneet maahisten ja menninkäisten lisäksi tähän aikaan vuodesta ratamestaajille päänvaivaa ja mielipahaa. Pakkaskeli onkin minulla toivelistalla ensimmäisenä. Härkätien lenkin upeaksi tehnyt talvikeli on väistymässä ja tätä kirjoitettaessa tihkuttaa vettä, vaikka mittari näyttääkin nollaa. Kilpailu vaikuttaa paperilla ihan asialliselta. Suunnistustehtäviä on tarjolla riittävästi iltapuhteeksi. Valvojan mukaan MAB:n reitistä ei ihan kahdessa ja puolessa tunnissa selviä, mutta rataryhmän mielestä se voisi olla mahdollista. C-luokan parituntiselle reitille on yritetty valita alueiden parhaat tiepohjat, joskaan varovaisuutta ei voi liikaa painottaa niille, jotka perheen kauppakassilla lähtevät lajia kokeilemaan. Lohjan Sunnuntaisarjaan aktiivisesti osallistuneille suurin osa alueista saattaa olla ennestään tuttuja. Uusia alueita on Lohjalta ja sen lähistöltä yhä vaikeampi löytää. Pimeä syys/talvisää kuitenkin näyttänee alueet eri valossa, ja siitä että "pimeä näyttää valossa" voi kisasta päätelläkin jo paljon! Näin toivotankin kaikki autosuunnistajat tervetulleiksi kokemaan onnistumisen ja löytämisen riemuja tämän vuoden Oskarissa. Kari Mamia, ratamestari