| Arvoisat autosuunnistusharrastajat! Hanaa-lehti ja autosuunnistus Pekka Virtanen on tällä palstalla ylittänyt itsensä sisällyttäen kirjoitukseen niin paljon loukkaavia ilmaisuja ja väärää tietoa, että oikein ihmetellä pitää. Samoin hän räikeästi rikkoo kirjesalaisuutta, joka koskee myös sähköposteja. Ja näin tekee mies, joka jokaisessa sanankäänteessä korostaa olevansa journalismin ammattilainen. Luin tuon vuodatuksen ja hyvin valvotun yön jälkeen päätin selventää tilannetta. Asiaan. Kentältä saadun palautteen johdosta ryhdyin syksyllä suunnittelemaan lehtemme autosuunnistustarjonnan uusia kuvioita. Palautteessa oli toivottu, useammalla suulla ja kynällä, monipuolisempaa kirjoittelua lajista ja sen eri osa-alueista. Ideana oli ”Autosuunnistus on iloinen asia” eli halusimme rohkaista uusia harrastajia lajin pariin, eikä tiukkapipoisena pelotella loppujakin pois. Tähän löytyi halukas ryhmä ja sen vetäjä. Valinta siitä, että ryhmä kirjoittaa nimimerkillä, oli minun. Ehkä ounastelin PV:n selkäänpuukotusta. No, tässä voin kertoa että ryhmän kokoajana ja kirjoittajan on Kalevi Kaija. Ja hänellä apunaan eri luokkien harrastajia ja kisantekijöitä. Kuvaukset huolehtii Juki Valkonen. Pekka toteaa, ettei nimimerkillä kirjoittaminen ole soveliasta lehdissä. No, löytyypä mm. hänen tuntemastaan Tuulilasi-lehdestä nimimerkki Myyntitykki. Yhteistyöstä sopiessamme sovimme myös, että jatkossa on jokaisessa Hanaa-lehdessä juttua autosuunnistuksesta. Jos kisoja ei ole, on juttua harrastajista, lajin uutuuksista, kalustosta, kisojen järjestäjistä ja konkariharrastajien syvähaastatteluja. Pekka antaa kirjoituksessaan kohtuullisen hyvän arvosanan uusien kirjoittajien aikaansaannoksista. Ja hei, tämä oli vasta alkua! Me sen sijaan olemme päätyneet siihen, että viimeisen päälle oikeata kieliasua tärkeämpi on hyvä tietoisuus lajista, sen harrastajista, ajankohtaisista ilmiöistä. Ja viitseliäisyys ottaa kommentteja ja tietoja pienimmistäkin harrastajista. Tärkeää on myös nöyryys, ettei luule itsestään liikoja. Toisaalta meilläkin on ollut ammattilaiskirjoittajia, mutta tulevia ammattilaiskirjoittajia. Eli lehti on ollut ponnahduslautana täyspäiväisiin vaativiin tehtäviin. Kirjoituksessaan Pekka moneen otteeseen toteaa, kuinka kirjoittaminen Hanaa-lehteen on ollut suorastaan ikävä velvollisuus. No, tämä on kyllä tullut moneen kertaan esille. Aluksi pidin sitä huumorina mutta en enää viime vaiheessa. Samoin hän kertoo taloudellisista seikoista. Aluksi voin kertoa, että itsekin koin melkoisen kylvyn Moottoriurheilu-Uutisten loppuessa 1991. Valvoin 54.000 markan saatavaa, josta en saanut penniäkään. Tämä ei sinänsä kuulu asiaan, vaan kun Pekka toi kokemuksiaan esille… Totta on, että hän on saanut palkkionsa jälkijättöisesti. Aikanaan totesin hänelle, että lehden kirjoittajissa on kaksi sellaista, joilla on turvattu ja tuhti toimeentulo muualta. Heille maksetaan verkkaisimmin. Toinen näistä on Pekka. Toinen olen minä itse. Kun muutoksesta kerrottiin, pyysin Pekalta loppulaskua. Se tuli pienellä viiveellä, ja on viimeistä penniä myöten maksettu. Niin kuin lupasin kun muutoksesta kerroin. |