Mutta saako niin tehdä?

Lavikaista on jälleen valistettu. Tällä kertaa työkavereiden toimesta muka viattomasti työpaikalla kahvitauon siivellä. Maailma on kuulemma siinä mallissa, että jokaisen työyhteisön on ehdottomasti määriteltävä itselleen arvot. Ilman yhteisiä arvoja nykymaailmassa ei ole mahdollista menestyä ja pahimmassa tapauksessa työyhteisö muuttuu arvottomaksi. Jumaskekkales jätkät! Tämäkin puulaaki on ollut olemassa jo toistasataa vuotta ja kaikki voisi siis romahtaa ilman arvoja. Hyvä että huomattiin ajoissa. Nyt sitten vaan kiireen vilkkaa firmalle arvoja luomaan. 

Illalla rantasaunan kuistilla kevätauringon paisteessa Lavikaiselle valkeni julma totuus. Jos vakavarainen vuosikymmeniä toiminut puulaaki pyllähtää nurin ilman yhtiön yhteisiä arvoja, niin miten mahtaa autosuunnistajille käydä? Lajin väistämätön tuhoko on edessä ja harrastajat suuressa vaarassa joutua syrjäytyneiksi yhteiskunnan eläteiksi, mikäli lajin harrastajilta puuttuvat yhteiset arvot? Mitä AS-kisassa saa tehdä ja mitä ei. Tähän perimmäiseen kysymykseen pitäisi löytyä kaiken kattava perimmäinen vastaus lajin harrastajien yhteisten arvojen määrittelyn avulla. 

AS-netin päätoimittajan suosiollisella avustuksella A. Lavikainen on päättänyt kantaa kortensa autosuunnistuksen arvonmäärittelyprosessiin. Lajin tulevaisuuden turvaamisen lisäksi samalla saadaan yhteinen käsitys siitä, miten tulee toimia sellaisissa tilanteissa, joihin ei säännöistä löydy selkeää määräystä.

Jotta prosessi käynnistyisi, tulee mahdollisimman monen autosuunnistajan vastata omaatuntoaan tarkasti kuunnellen seuraavaan AS-arvonmäärittelyprosessikyselyyn. A. Lavikainen kiittää kaikkia vastaajia lämpimästi jo etukäteen.  

Kysymys 1.
Nyppylän takaa ilmestyy äkkiarvaamatta AT-asema ja kompu/kello näyttää yli sataa pistettä ennakkoa. Miten toimit?

Ajan suoraan AT-asemalle, tervehdin iloisesti asemamiestä ja kerron kuinka hieno kisa on ollut tähän asti.

Peruutan pikaisesti piiloon edellisen kurvin taakse ja ajan vaivihkaa asemalle oikealla ajalla.

Käytän ratamestarin suomaa mahdollisuutta ajaa vaihtoehtoista reittiä, joten vauhtia hiljentämättä kurvaan ennen AT-asemaa marjapuskan ja omenapuun välistä invalidimummon puutarhavajan taakse piiloon, josta jatkan oikealla ajalla ajoreitille takaisin. 

Ajan mahdollisimman vauhdikkaasti AT-aseman läpi ja palaan uudelleen asemalle oikealla ajalla. Jos asemamies väittää saaneensa ajan jo ensimmäisellä käynnillä, haukun hänet pataluhaksi. Maalipaikalla teen tarvittaessa protestin asemamiehen käsittämättömästä, kilpailijan oikeusturvan vastaisesta toiminnasta.

Kysymys 2.
Uudelleen samaa pyöritysaluetta ajaessamme huomaamme, että ensimmäisellä kierroksella olemme ottaneet viereiseltä uralta väärän RT-aseman. Miten toimit?

Hymyssä suin toteamme, kuinka hienon reitin ratamestari on onnistunut laatimaan ja kilpailijoita onnistuneesti jujuttamaan.

Väärennämme ensimmäisellä kierroksella ottamamme asematunnuksen muistuttamaan oikeaa tunnusta, mikäli se vain on mahdollista. Tarvittaessa käymme tuloslaskennassa selvittämässä kuinka reitin epätasaisuuden takia merkinnästä on tullut epäselvä.

Kirjoitan asematunnukset uudelleen kilpailukorttiin ja käyn hakemassa kuittaavan leima-aseman uudelleen. Mikäli kilpailukortit loppuvat kesken, annan järjestäjille ”rakentavaa” palautetta kilpailukorttien liian vähäisestä määrästä.

Poimin poisjääneen aseman auton takakonttiin, pilkon sen heti kotiin päästyäni saunan pesään ja poltan tuhkaksi. Kisapaikalla teen vastalauseen mystisesti kadonnutta asemakylttiä vastaan.


Kysymys 3.
Pitkällä peltopyörityksellä on useita oikomismahdollisuuksia, eikä lumen määräkään välttämättä estä urien ulkopuolista ajoa. Miten toimin?

Autosuunnistuksessa on tarkoitus kilpailla siitä, kuka ajaa oikean reitin nopeimmin ja tarkimmin. Oikaiseminen ei kuulu lajin luonteeseen.

Pienet, aurattuja uria myöten tehdyt oikaisut ovat sallittuja, jos oikaisumme ei häiritse kanssakilpailijoita.

Uria pitkin saa oikaista niin paljon kuin haluaa. (Hyvän urheiluhengen mukaista on kuitenkin tunnustaa menettelynsä avoimesti muille kilpailijoille maalipaikalla.)

Vain nynnyt ajavat viivaa pitkin. Autosuunnistus on välineurheilua, joten siitä mennään mistä kalustolla päästään. Vain oikeat reittiasemat kilpailukortissa ja nopea aika ratkaisevat.

Kysymys 4.
Talvikisassa RT-kyltti on irronnut varrestaan ja tippunut hankeen reitin viereen. Miten toimit?

Kiinnitän kyltin takaisin varteen työkalupakista löytyvän vasaran ja huopanaulan avulla.

Pysähdyn katsomaan numerotunnuksen ja asetan kyltin hankeen niin, että seuraavat kilpailijat voisivat sen vaivattomasti nähdä.

Tungen kyltin hankeen niin, että seuraavienkin kilpailijoiden on pakko pysähtyä paikalle.

Kaasutan kaatuneista kylteistä viis välittämättä ja protestoin maalipaikalla kyltin pois mallirivistä. 

Kysymys 5.
Olet saapumassa tauolle. Kilpailu jatkuu ajoaikasiirtymällä mielenkiintoiselle pyöritysalueelle. Miten toimit?

Juomme kahvit munkkien kera ja nautimme ansaitusta lepohetkestä.

Käytämme tauon tutkimalla etukäteen pyöritysalueen kartat ja vertaamme eri kierrosten reittiviivoja toisiinsa.

Lähdemme ajoajan turvin hyvässä ennakossa kohti pyöritysaluetta tutkimaan onko pyöritystä ennen AT-asemaa. Mikäli AT-asemaa ei ole, ajamme pyöritykselle ennakosta välittämättä.

Jätämme tauon käyttämättä ja pujahdamme pyöritysalueelle takakautta ohi ennakkoAT-aseman. 

Kysymys 6.
Ratamestarille on tullut reittiviivaa tehdessä ilmeinen virhe. Miten toimit?

Toteamme ratamestarin olevan inhimillinen olento, emmekä tee asiasta sen suurempaa numeroa.

Kiittelemme ratamestaria mukavasta kilpailusta ja mainitsemme oman näkemyksemme reittivirheestä, jotta ratamestari voisi jatkossa kehittyä reitin teon jalossa taidossa.

Osoitamme ratamestarille hänen virheensä ja odotamme vähintään anteeksipyyntöä pilalle menneen kisamme johdosta.

Kerromme kaikille tutuille ja tuntemattomille, kuinka epäonnistunut kilpailu oli. Pyrimme vaikuttamaan kaikin mahdollisin keinoin siihen, että ratamestari ja järjestävä seura saavat ansionsa mukaisen maineen ja ymmärtävät olla jatkossa tekemättä tällaisia ala-arvoisia kilpailuja. 

Kysymys 7.
Kilpakumppani on ajanut autonsa hankeen ja tarvitsee vetoapua. Miten toimit?

Kaivamme takakontista lumilapiot esiin ja autamme heidät takaisin reitille.

Autamme heidät hinaamalla pois hangesta. 

Voimme harkita vetoapua, jos hinausköysi on jo valmiiksi kiinnitettynä ja on todennäköistä, että emme saa AT-virheitä seuraavalta asemalta.

Kierrämme tapahtumapaikan lähietäisyydeltä tiekatkoa ottamatta. Autosuunnistuskilpailussa kilpaillaan mm. siitä, kuka on taidokkain kuljettaja Suomen vaihtelevissa keliolosuhteissa, joten kädettömien kuskien auttaminen ei kuulu lajin luonteeseen.

Kysymys 8.
Kilpailukalustolla on oma merkityksensä kisamenestykseen. Näin ollen

Kilpailuauto on ehdottomasti oltava kaikilta ominaisuuksiltaan ja varusteiltaan tieliikenneasetuksen mukaisessa kunnossa.

Auton on muutoin oltava tieliikennelain mukaisessa kunnossa, mutta talvella voi käyttää liikenneturvallisuuden vuoksi tavanomaista painavampia pakettiauton nastoja.

Auton on muutoin oltava tieliikennelain mukaisessa kunnossa, mutta valoina voi käyttää tehokkaampia 100 watin lamppuja. Erityisesti silloin, jos muutenkin antaa kalustossa tasoitusta kilpakumppanien uudemmille ja tehokkaimmille kilpa-autoille.

Katsastajan tehtävänä on tutkia kilpailukalusto ja varusteet. Kaikkien niiden välineiden käyttö on sallittua, mitä kilpailun katsastaja ei käske poistaa ennen kilpailua.

Kysymys 9. 
Olen vastannut tähän kyselyyn

ehdottoman rehellisesti, jotta autosuunnistuksen arvonmäärittelyprosessi etenisi.

siten, kuin haluan muiden toimivan kilpailuissa.

useammin kuin kerran, jotta oma näkökulmani pääsisi varmemmin esille.

Kysymys 10.
Taustatiedot
Olen harrastanut autosuunnistusta ___ vuotta.
Olen viimeksi kilpaillut luokassa
 M,  A,  B,  C,  E.

Arvokonsulttina A. Lavikainen