Lavikaisen joulukuun kommentteja  odotellessa...

Ovat olleet tosi mukavaa piristystä tähän välillä niin tosi vakavaan lajiin...
Kokemuksesta eri luokissa näin naisnäkökulmasta voisi sanoa, että parhaimpina muistoina ovat mieleen jääneet oikeastaan ne C-luokassa ajetut alkuvuosien kisat; silloin siinä oli sellaista ns. seikkailun tuntua, kun välillä oltiin aina vähän hukassakin  ja muistuu mieleen jopa syksyn mahtavat kuutamot, kun jossain hiekkamontuilla "sekoiltiin".

Kokemusta on sitten tullut vuosien varrella ja M-luokassakin virallisesti harrastettu se yksi vuosi, kun sinne tuli noustua. AS on vain välillä mennyt vähän sellaiseksi "veren maku" suussa harrastamiseksi/kilpailemiseksi, että melkein toivoo etteivät nykyiset tulevat harrastajat näkisi ylempien luokkien kilpailijoita esim SM-kisan jälkeen puimassa toisten virheitä ja tutkimassa sääntökirjaa missä nyt on tehty väärin ja kuka... ja hymyä kovinkaan usein ei maaliin saapuneiden kilpailijoiden  ilmeissä näe.

Toki säännöt pitää olla ja niitä pitäisi noudattaa, mutta kun niitä ei tunnuta sitten kuitenkaan noudattavan; ajatellaanpa esim. kohtaa, jossa mainitaan että reittikilvet pitää olla 50 cm korkealla maasta, niin montakohan kisaa on mahtanut olla että tämäkin kohta täyttyisi, melko usein löytyy kansallisia ja jopa arvokisoja joissa kilpi vain on ikäänkuin maannut maata vasten ja joku sen on nähnytkin kun just kohdalle osuu... ja osaa oikeassa kohdassa autosta ulos katsoa...

Mutta kaikki tämäntyyppiset pitäsi olla pois, kun yritämme saada uusia harrastajia lajin pariin; kas kun yritämme ensin opettaa lajia ja sääntöjä ja sitten tulee näitä "sääntöjen ohituksia" niin on siinä uusi harrastaja ihmeissään kun selität, että se nyt vain on aina ollut niin...

Yritetään kaikki  nykyiset harrastajat oikein innolla saada tulevana vuonna uusia harrastajia  mukaan ja C-luokan kisat siviiliautolla ajettaviksi aina, kansallisissakin kisoissa!
Niin, ja sitten vielä siihen naisnäkökulmaan autosuunnistuksen puitteissa: tuossa heinäkuussa oli juttua "joss sussukin suunnistaisi samassa autossa"; kokemuksesta tässäkin asiassa voisin sanoa, että ei ole mahdottomuus. Ei siellä sen kovempaa tule huudettua toiselle kuin kotonakaan, vaikka muistan kyllä kisoja joissa on pitänyt ikkunat laittaa kiinni pyörityksellä, jossa on katsoja tolleet lähellä; etteivät nimittäin kuule kaikkia "kauneuksia". Mutta ne huutamiset unohtuvat heti kisan jälkeen, toisin kuin joku muu riita mitä kotona saatetaan puida voi tapauksesta rippuen kestää paljon pitempään...

Itse olen lähes aina ollut kuljettajana, joka ikäänkuin tuli alun alkaen , kun ei kartasta mitään ymmästänyt (toki sitäkin on tullut sitten kokeiltua , mutta ei tahdo sisuskalut pysyä  kasassa ja menee aikaa kisassa siihen mahan tyhjentelemiseen) ja sanoisin kyllä että tekisi hyvää jokaiselle naispuoliselle (ja kyllä tosi monelle miehenpuolellekin, joka ei ole vielä kokeillut tätä) olla kuskina kunnon AS-kisassa, että oppisi miten auto käyttäytyy; eikös määritelmäkin sano, että laji tekee taitavia kuljettajia ja kartanlukijoita maamme vaihteleviin tie-ja ilmasto-olosuhteisiin.

Kyllähän sitä vuosien varrella ainakin sen oman kullan ajatuksia osaa jo lukea, niin ettei tartte aivan kaikkea enää sanoakaan, joten sekin on yks hyvä juttu yhteistyön sujumiseksi samassa autossa. Itselläni on  lajissa kokemuksia toki myös naispuolisista  karttureista ja toki vieraistakin miespuolisista; kaikki ovat niin erilaisia "yhtälöitä", että suosittelen muitakin kokeilemaan.... Voisi monikin vuosia saman kanssa ajanut löytää uuden kipinän, jos kokeilisi jotain muuta kartturi/kuski-yhdistelmää.

Ei muuta kuin hyvää jatkoa kaikille AS-harrastajille ja antoisaa joulun odotusta, muistakaa olla kiltisti, että joulupukki tulee...

Terveisin

"nimim. "Pilke silmäkulmassa, hymyillään kun tavataan"